Nyt uhoaa Jumisko: Aion nöyryyttää kilpailunjohtajaa!

Juha Jumisko on yksi Suomen ultra- ja vuorijuoksijoiden kärkinimiä. Vyöltä löytyy Transpyrenean liki 900 km:n kisa, Tor de Geants, pari Spartathlonia ja nippu kotimaisten ultrakisojen kärkisijoja. Nyt vastassa on kuitenkin Aulangon jylhät maisemat ja todella nopea reitti hämäläisessä perinnemaisemassa. 22 kilometrin kuvittelisi olevan Jumiskolle lähinnä pistäytyminen kioskilla. Miltä pikamatka siis tuntuu?

JJ: Tunne kisassa on hyvinkin erilainen verrattuna noihin pitkiin ultriin. Haluan kuitenkin kokea pidempiaikaisen vaivalloisen ja epämiellyttävän kivun lisäksi myös nopeaa, totaalista pahanolon tunnetta. Pitkien kisojen juoksijoidenkin on syytä pitää vauhdeista huolta, eikä tyytyä pelkästään sauvakävelyyn. Lisäksi pidän leikkimielisestä kilpailusta juoksija juoksijaa vastaan. Pitkissä kisoissa usein erot asettuvat matkan aikana, eikä sellaista kunnon kamppailua useinkaan synny. 

- Niin, lähtöviivalle asettuu mm. kotikisoihin starttaava Hämeenlinnan oma poika Juha Wiberg, joka viime vuoden Vaarojen Maratonilla venyi maaliviivalla huikeaan suoritukseen kaksi makkaraa 2.36 minuuttiin. Miltä haastajan asema näistä lähtökohdista nyt vaikuttaa?

JJ: Koen syömisen omaksi vahvuusalueeksi ja se on yleensä lopputuloksen ja kilpailukokemuksenkin kannalta merkittävä asia. Lyhyen matkan teho on tosin haastava ruoansulatuselimistölle ja tulenkin tekemään täsmäharjoittelua, jotta Aulangolla en antaisi tasoitusta myöskään sillä puolella. Uskoisin pystyväni kesäkuussa tiputtamaan JW:n jo ensimmäisen makkaran aikana. 

- Reittiä on kehuttu nopeaksi, ja se on myös äärimmäisen vaihteleva sisältäen jännittävästi mutkia oikeaan ja vasempaan. Molemmilla reittivaihtoehdoilla on ylämäkien lisäksi myös alamäki. Pisimmilläänhän kisareitillä pudotellaan alaspäin jopa 7000 cm eli etureidet joutuvat todelliseen testiin. Uskotko pitkästä vuorijuoksukokemuksestasi olevan apua kisareitillä ja voiko tuollaiseen rääkkiin ylipäätään valmistautua?

JJ: Taustastani on varmasti apua, joskaan se ei ole niin vahva kuin paikallisilla, jotka pääsevät juoksemaan kilpailumaastoissa vaikka päivittäin. Olen pyrkinyt simuloimaan reitin erityispiirteitä parhaani mukaan erikoislaitteilla, esim. -3% kulmaan säätyvällä juoksumatolla. Simulaatio ei ole kuitenkaan täysin sama asia kuin autenttinen maasto, joten odotan kilpailun lopun olevan haastava. Onneksi tähän voi asennoitua jo etukäteen ja uskon tahdon voiman kantavan ihan maaliviivalle asti. 

- Valmistautumisesta puheenollen, energiankulutushan kisoissa on valtaisa. Kerroit Transpyrenean kisan jälkeen tilanneesi maalissa pizzaa ja kaljaa. Mitä ajattelit tilata Aulanko Tower Trailin jälkeen?

Juha Jumiskon vahvuus on syöminen

JJ: Olen kaikkiruokainen ja mielelläni kokeilen paikallisia erikoisuuksia. Kisaa ennen on hyvä pysytellä omalle vatsalle sopivassa ruokavaliossa mutta kilpailun jälkeen on oiva hetki laajentaa kokemushorisonttia. Hämeen perinneruokaa läskisoosia nyt ainakin ja jos lammilaista sahtia saisi kyytipojaksi. Eiköhän noilla isompikin energiavaje tule korjattua.

- Tower Trailin huolloissahan ei siis ole tarjolla kuin vettä ja urheilujuomaa. Kuinka monta pussia tutteja ajattelit ottaa 22 kilometrille?

JJ: Irtokarkit kuuluvat kestävyysjuoksuun. Vaikka kilpailu on lyhyehkö, kannattaa siellä palkita itseään. Suu makeaksi 10km:n kohdalla ja elämä hymyilee. Samalla saa tietysti lisää virtaa kisan loppukilometreille. Jos oman drop bägin sisältöön ei pääse kilpailun aikana käsiksi, täytyy miettiä vielä lähempänä tarkemmin miten iso reppu karkkeja varten pitää kantaa.

- Aiotko muuten osallistua muihin Trail Tourin kisoihin? Rukalla ilmeisesti finisher-paljukin jo lämpenee ja kaikkea.

JJ: Rukalla on tarkoitus juosta 83km ja vain siitä syystä, että pääsen nöyryyttämään Aulangon kilpailupäällikköä Toni Seppälää. Jos tulen maaliin Tonin jälkeen, en koe olevani Finisher-paljun arvoinen ja hakeudunkin DNF-paljuun. Bodomille on liput myös mutta tie käy vuorille vapuksi ja Bodom jää siten väliin. Näyttääkin siltä, että KK ja Aulanko on Tourilla olevista kilpailuista ne, joissa olen mukana. Vaaroillehan olisi aina kiva lähteä sekoilemaan syksyiseen metsään, sekä kotikisa Pyhä kiinnostaisi myös mutta tuskin kumpaankaan pääsen osallistumaan.

- Trail Tourista muuten, palataan vielä hetkeksi noihin kisamaisemiin. Aulanko on tosiaan yksi maamme ns. kansallismaisemista, ja Buff Trail Tour Finland -osakisat järjestetään vuodesta toiseen huikeissa ympäristöissä. Koli, Pallas, Kuusamo ja niin edelleen. Mitä vantaalaisena ajattelet siitä, että Kulomäki jää kuitenkin vuodesta toiseen sivuun BTTF -sirkuksesta?

JJ: BTTF kisat todellakin ovat upeissa maisemissa ja on hienoa päästä juoksemaan tuollaisilla reiteillä. Mutta samalla olen huolissani luonnon puolesta ja onkin hyvä ettei joka paikassa juosta. Vantaa ja sen upeat luontokohteet ovat Suomen salattu helmi.

- Juha Jumisko, olet tuttu television julkkiksia vilisevästä keskusteluohjelmasta, bloggaaja ja suorituksesi kohahduttivat taannoin myös iltapäivälehtien sivuilla. Miten käsittelet julkisuuttasi lajin parissa ja olisitko valmis esimerkiksi esittelemään kenkäkaappisi sisältöä naistenlehtien sivuilla vai olisiko se jo liian XTRMeä?

JJ: There is no bad publicity! On hienoa, että polkujuoksu saa näkyvyyttä ja olen valmis kantamaan tässä oman korteni kekoon. Liikunnan riemu ja luonnon terapeuttinen vaikutus olisi tervetullut lisä nykyajan stressaantuneelle kaupunkilaiselle. Mielelläni esittelen Sarvojani hyvän asian puolesta, jos vain jotakuta kiinnostaa.

Nyt on sinun vuorosi! Haasta Jumisko ja itsesi Aulanko Tower Trailissa ja ilmoittaudu mukaan tästä ! Toimi nopeasti, sillä seuraava hintaporras vaihtuu 30.4.!